Afrikka on mantereena valtavan iso ja erilainen. Musiikkiperinteen ja muunkin kulttuurin osalta Afrikan manner voidaan jakaa kahteen osaan. Keskellä Afrikan mannerta sijaitseva Saharan autiomaa on jakanut mantereen kahtia. Siten pohjoisafrikkalainen musiikki eroaa merkittävästi perinnemusiikista Keski- ja Etelä-Afrikassa. Eristyneisyytensä takia maan pohjoisosan musiikki (ja muukin kulttuuri) on saanut vahvemmin vaikutteita Euroopasta ja Lähi-Idästä, kuin muu Afrikka. Pohjois-Afrikassa valtakielenä on arabia, joten monet perinnelaulutkin ovat arabiaksi – niin kummalta kuin se kuulostaakin. Toisena kielenä puhutaan muutamissa valtioissa myös berberikieliä, jotka ovat afrikkalaisten omia kieliä.

Pohjoisafrikkalaisen musiikin ominaispiirteet

Pohjoisafrikkalaisesta musiikista pystyy helposti erottamaan tiettyjä ominaislaatuisia piirteitä, joita ei ole muiden maiden kansanmusiikeissa. Nämä omaleimaiset asiat ovat syntyneet afrikkalaisen, eurooppalaisen ja Lähi-Idän tarjoamien vaikutteiden yhteenliittymänä. Afrikkalaiseen tapaan musiikki on ollut Pohjois-Afrikassakin vahvasti yhteisöllinen asia. Musiikkia on laulettu yhdessä, sosiaalisesti ja toiset huomioiden.

Toinen afrikkalainen piirre on tanssi. Pohjois-Afrikassakin tanssiminen on vahvasti läsnä musiikissa ja erityisesti kansanmusiikissa. Kolmas afrikkalainen piirre Pohjois-Afrikan kansanmusiikissa on yleisön joukossa esiintyminen. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka yksilö olisi kuuntelemassa musiikkia yleisön joukossa, hän saattaa innostua luomaan oman pienen esityksensä yleisön joukossa ja tämä on yhteisön mukaan hyväksyttävää. Yksittäisiä esityksiä seurataan, niihin liitytään ja niiden teemaa voidaan jatkaa läpi laulun siten, että vuorollaan kukin on esillä. Myös afrikkalaiselle musiikille ominainen rytmikkyys on kuulunut aina osana myös Pohjois-Afrikan musiikkikulttuuriin.

Pohjoisafrikkalainen kansanmusiikki on kuitenkin saanut vaikutteita myös muualta. Näitä muualta tulleita vaikutteita ovat yhteneväisyys arabimusiikkiin. Pohjoisafrikkalainen musiikki kuulostaa muuten arabimusiikilta, mutta rytmikkyys sitoo sen omaan mantereeseensa. Lisäksi pohjoisafrikkalaisen kansanmusiikin juuret ovat Lähi-Idässä ja etenkin Islam-uskon kulttuuriperimässä. Kansanmusiikki on perinteisesti yhdistetty erilaisiin elämäntapahtumiin, kuten häihin ja hautajaisiin.

Afrikkalaiset soittimet ovat koristeellisia

Afrikka mielletään yhä edelleen helposti köyhäksi ja alkeelliseksi maaksi. Vaikka näin ei enää ole koko mantereen alueella, kansanmusiikin syntyaikoina maa on kuitenkin ollut hyvin alkeellinen kauttaaltaan. Afrikkalaisen musiikin soittimet on valmistettu yleensä arkisista esineistä, mutta ne poikkeavat muun maailman kansanperinnesoittimista koristeellisuudellaan. Pohjois-Afrikassa on käytetty aikaa ja nähty vaivaa muun Afrikan tavoin soitinten koristeluun. Koristeet voivat olla taidokkaita kuvia eläimistä tai ihmisistä, ne voivat olla symmetrisiä viivoja, palloja tai muita kuvioita. Kirjoitustaidon levittyä soittimiin on saatettu kirjoittaa myös sananlaskuja tai muita iskulauseita.

Tärkein pohjoisafrikkalainen soitin on alun perin Egyptistä peräisin oleva oud. Kyseessä on pehmeä-ääninen, päärynänmallinen kielisoitin. Oud valmistettiin alun perin norsunluusta. Nykyisin valmistettavat oud-soittimet ovat muovisia norsunluun kiistellyn maineen ja heikon saatavuuden johdosta.

Toinen tärkeä pohjoisafrikkalaisen kansanmusiikin soitin on taas peräisi Afrikan mantereelta ja se on kalimba. Kalimba on eräänlainen kosketinsoitin, sormipiano. Kalimbassa on hyvin poikkeuksellinen ja mieleenpainuva ääni, joka yhdistetään helposti afrikkalaiseen musiikkiin. Kamlimboja on olemassa monenlaisia ja niitä on ollut erilaisia jo hamassa menneisyydessä. Kalimbat valmistettiin alun perin bambusta. Nykyisin kalimbatkin ovat osa teollista tuotantoa ja silloin ne valmistetaan metallista. Metallisen kalimban ääni ei kuitenkaan ole yhtä autenttinen vain se on kimeämpi ja kovempi, kuin pehmeän bambu-kalimban.

Rummut rymisevät koko Afrikassa

Kolmas tärkeä soitin pohjoisafrikkalaisessa kansanmusiikissa ovat tietenkin rummut. Rummut ovat ylipäätään tärkeä osa afrikkalaista musiikkia. Lähinnä käsin soitettavat rummut luovat afrikkalaiselle musiikille ominaisen rytmin. Rummut on valmistettu perinteisesti luonnonmateriaaleista: runko puusta tai bambusta, joskus myös luusta ja rumpukalvo eläimen nahasta tai sisäelimistä. Rummut ovat oiva esimerkki afrikkalaisesta koristeellisuudesta. Rumpuja on satoja eri mallisia ja jokainen soittaja kuvioi rumpunsa eri tavoin. Rummun valmistus on suurta käsityötä, mutta myös koristeet vaativat taitoa ja tarkkuutta.

Rumpuja on Afrikassa käytetty soittamisen lisäksi kommunikointiin ja viestimiseen. Sanonta viidakkorummusta juontaa juurensa todelliseen käyttötarkoitukseen: rummulla on saatu aikaan riittävän kova ääni, joka on saattanut kuulua viidakon läpi heimolta toiselle. Viestimiseen on toki täytynyt etukäteen luoda koodisto eli sopia, mitä erilaiset rummutukset tarkoittavat.

Pohjois-Afrikan kansanmusiikkilajit

Kuten lähes kaikissa kansanmusiikeissa ympäri maailman, myös Pohjois-Afrikassa musiikkikulttuuria voidaan lajitella. Pohjoisafrikkalaista kansanmusiikkia omimmillaan ovat nämä kaksi muotoa:

• Chaabi on arabi- tai berberinkielistä laulua, jota lauletaan yleensä häissä. Taputukset ja perkussiot rytmittävät viululla tai pianolla soitettua melodiaa. Sanoma on syvällinen ja opettavainen.
• Gnawa on kansanmusiikkia, jossa on hengellinen ulottuvuus. Soitetaan seremonioissa ja tarkoituksena on aina parantaa jotain.

Lisäksi Pohjois-Afrikassa voidaan erotella kolme maantieteellistä aluetta isojen kaupunkien perusteella. Kussakin on omat vivahteensa kansamusiikin suhteen. Nämä kolme aluetta ovat Egypti, Algeria ja Marokko. Eron huomaa parhaiten kuuntelemalla.

Pohjois-Afrikan kansamusiikki on siis sekoitus eurooppalaista, itämaista ja afrikkalaista musiikkikulttuuria. Erityisen vahvasti afrikkalaisuutta kuvastat rytmit ja yhteisöllisyys, Lähi-Idästä taas on tullut kieli (arabia) sekä Islam-uskon mukanaan tuomat uskonnolliset ulottuvuudet.

Pohjois-Afrikassa on kuitenkin havaittavissa myös eroja eurooppalaiseen musiikkikulttuuriin, vaikka yhteneväisiäkin tekijöitä on. Euroopassa musiikillisena lahjakkuutena pidetään laulun soittamista tai laulamista juuri alkuperäisen version mukaan: Pohjois-Afrikassakin arvostetaan muun Afrikan tavoin omia sovituksia eurooppalaista kulttuuria enemmän.